Jalat hieman kipeena

Matka kohti suurta brittikaupunkia alkoi budjettiratkaisulla: kavellaan sinne satamaan. Kartalla matka hostellilta naytti lyhyelta mutta osoittautui 2,5 tuntia kestavaksi patikkareissuksi Dublinin suurella satamaalueella konttien seassa. Terminaali kuitenkin loytyi ja lautalle paastiin. Siella tapasimme brittimiehen, joka piti suuressa arvossa Mika Hakkisen saavutuksia formulan ratissa, ja keskustelu palasikin formuloihin vahan valia.

Holyheadista alkoi junamatka lapi makeiden Pohjois-Walesilaisten maalaismaisemien. Chesterissa vaihdoimme junaa ja London Eustonin asemalle saavuimme hieman ennen kymmenta. Olimme elaneet koko paivan kehnolla paahtoleivalla ja vedella, joten nalka oli varsin kova. Toiminnot tarkeysjarjestyksessa olivat: raha, vessa, ruoka, metrolippu ja majoitus. Hostellihuoneen oven avasimme noin 23.55. Varsin ripeaa toimintaa.

Lontoon metro on kylla tapauksena jo itsestaan hyvin mielenkiintoinen. Kartta on aluksi vahintaankin haastava. Nyt homma kuitenkin hoituu natisti ja Bakerloo line onkin tullut jo tutuksi. Kiitokset vaan Janille vinkista suunnata hostel 639:n suuntaan, jossa siis nyt majoitumme kolmen yon ajan. Ilman vinkkia meilla ei olisi alkuyosta ollut mitaan paikka minne lahtea kyselemaan. Ja kun viela vetta tuli kaatamalla, niin tilanne olisi ollut jokseenkin kinkkinen. Rahat majoituksen maksuun riittivan juuri ja juuri. Ylimaaraista jai 32 pennya. Tiukille veti. Hostelli on hintaansa nahden eritatin hyva...vaikkakin hieman erilainen Dublinin (lahes hotellitasoiseen) vastaavaan verrattuna.

Tanaan ollaan taas kavelty ihan kiitettavasti (koko paiva). Tutuksi on tullut lahes kaikki Lontoon nahtavyydet, jotka kiersimme Jubilee -kavelyreittia pitkin. Soimme fish and chipseja ja porisimme erittain rennon myyjan kanssa. Hiljennyimme myos hetkeksi kuorolaulua kuuntelemaan St Paul's cathedralissa. Vaikuttava kokemus. Komeita mestoja. Jarkyttavasti ihmisia. Ja lammin saa.